sittenkin... vaikka epäilys moneen otteeseen nostikin päätään.
Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen. Niin kevyt ja jotenkin ylellinen, mutta silti tarpeeksi muunneltava, jotta se pääsee kunnolla käyttöön. Vähän mietin välillä tulekohan tästä liian romanttinen ja juhlava - ja siten käyttö jäisi minimiin, mutta langan ansiosta huoli onneksi oli turha.
Sitten tuohon langan huonoon puoleen - tällainen maalatun oloinen lanka ( Colinetten Parisienne) ei ole niitä helpompia valokuvattavia. Ja kun uloskaan ei sateen takia kuvaamaan pääse, niin kuvat eivät ihan oikeutta tälle viitalle tee.
Pakko tässäkin mainita pieni keskustelu mieheni kanssa, kun olin vielä neulomassa tätä -
Mies: mikä tosta tulee?
Minä: shaali tai siis viitta...
Mies: ai niinkuin Super-Hessulla
Minä: ???? siis täh?
Mies: eiks Super-Hessulla ole viitta?
Minä: siis näyttääkö tää sun mielestä Super-Hessun viitalta?????
(miehet... ei niiden ajatuksenkulkua aina voi tajuta)
Nappaan tuolta mitalin matkaan mukaan ja suuntaan muiden (tämän projektin vuoksi jäissä olleiden) neuletöiden pariin. Varsin mielenkiintoinen kokemus nämä olympialaiset, vaikka itse sanonkin.
Aija-Leena kiittää ja kumartaa. Oli ilo olla mukana!
Tunnisteet: Aija-Leena, valmis